Seuraava on Yoshiko Sakurain sarjakolumnista, joka vie 17. helmikuuta julkaistun Shincho-viikkolehden onnistuneeseen päätökseen.
Tämä paperi todistaa myös, että hän on kansallinen aarre, Saichon määrittelemä ylin kansallinen aarre.
Seuraavat tosiasiat ovat uusia minulle ja muulle maailmalle.
Tämä tosiasia osoittaa myös, että puheeni siitä, että Yhdistyneet Kansakunnat on huolimaton organisaatio, on oikea.
Ukraina luopui kaikista entisistä ydinaseistaan ​​ja luovutti ne suukappaleelle luottaen siihen, että kaikki YK:n pysyvät jäsenet lupasivat olla hyökkäämättä Ukrainaan.
Mutta nyt mikään maa ei ole halukas puuttumaan sotilaallisesti auttamaan Ukrainaa.
Joten ukrainalaiset ovat kirjaimellisesti epätoivoisia taistelemaan yksin.
Seuraavat kohdat osoittavat myös, että maat kuten Kiina ja Venäjä käyttävät YK:ta propagandaansa.
Kiina ja Venäjä ovat väittäneet olevansa todellisia demokratioita ja mainostaneet YK-keskeisyyttään.
He uskovat voivansa voittaa, jos he osallistuvat heikompiin maihin ja enemmän niitä.
Venäjä tuki “yhden Kiinan politiikkaa” ja totesi, että “Taiwan on osa Kiinaa” ja “Venäjä ei salli Taiwanin itsenäisyyttä”.
Venäjä vastustaa Yhdysvaltojen ja Japanin johtamaa Intian ja Tyynenmeren strategiaa suljetun blokkipiirin luomiseksi ja on vastustanut voimakkaasti AUKUS-sopimusta.
Venäjä tuomitsi myös Japanin tritiumveden päästämisen valtamereen.
Se on pakollista luettavaa japanilaisille ja muulle maailmalle.
Ukrainan kriisi ei ole sinulle vieras.
Yhdysvaltain kansallisen turvallisuuden neuvonantaja Jake Sullivan suositteli 11. helmikuuta, että kaikki Ukrainassa asuvat amerikkalaiset evakuoisivat maasta 48 tunnin kuluessa.
Hän sanoi, että Venäjän hyökkäys Ukrainaan on mahdollinen Pekingin talviolympialaisten aikana, jotka päättyvät helmikuun 20. päivänä, ja että hyökkäys voi alkaa ilmaiskuilla ja ohjusiskuilla, jotka voivat tappaa minkä tahansa kansallisuuden siviilejä.
Presidentti ei ota riskiä lähettää yhdysvaltalaisia ​​sotilaita sotaalueelle pelastamaan ihmisiä, jotka olisivat voineet lähteä, mutta eivät lähteneet”, hän sanoi.
New York Times raportoi, että noin 150 yhdysvaltalaista sotilasta, jotka oli sijoitettu kouluttamaan ukrainalaisia ​​joukkoja, vetäytyi viikonloppuna 12. ja 13. maaliskuuta ja että Kiovan lentokentältä amerikkalaisten kanssa lentäneiden charter- ja yksityissuihkukoneiden määrä oli korkein kuuteen vuoteen.
On selvää, että Bidenin hallinto on päättänyt olla puuttumatta sotilaallisesti Ukrainaan tilanteesta riippumatta.
Tätä taustaa vasten Ukrainan presidentin Zelenskyn vetoomusta Bidenille vierailla Ukrainan pääkaupungissa Kiovassa seuraavien kahden-kolmen päivän aikana ja sanoa, että se varmasti auttaisi lievittämään jännitteitä, on saanut kylmää kritiikkiä epärealistisiin unelmiin takertumisena.
Erityinen autio näkökenttä länsimaissa, minusta tuntuu kuin se tapahtuisi minulle.
Kishidan pitäisi olla se, joka ymmärtää, että hänen unelmansa ydinvoimattomasta maailmasta ja hänen asenteensa luottaa muihin maihin maanpuolustuksessa saavat Yhdysvallat näyttämään nyt pelottavalta.
Yhdysvaltojen päätös olla puuttumatta Ukrainan asioihin on antanut sävyn lännen politiikalle.
Monet maat, mukaan lukien Iso-Britannia, Ranska ja Japani, seuraavat Yhdysvaltojen esimerkkiä.
On epätodennäköistä, että taloudelliset pakotteet ja muut taktiikat eivät riitä voittamaan Venäjän presidentti Vladimir Putinin sotilaallista hyökkäystä. Silti prioriteetti on nyt pitää G7-maat yhdessä.
Mutta Bidenin hallinto ei ole pystynyt tekemään edes sitä.
“Lähin sitten kylmän sodan.”
Tyypillinen esimerkki tästä on Saksa.
Saksan liittokansleri Scholzin Ukrainan ja Venäjän-vierailun tarkoituksena 14.-15.11. oli selvittää Putinin tavoitteet.
Miten Venäjä hallitsee Ukrainaa Kiovan vallattuaan?
Jos se vie resurssirikkaan itään, viekö se myös lännen, jolla on vähemmän luonnonvaroja ja joka sisältää Tšernobylin?
Venäjän vastaisen rajan itäpuolella sijaitsevat Donetskin ja Luganskin kansantasavallat ovat Venäjä-mielisten asukkaiden hallinnassa. Mitä tahansa skenaarioita voidaan harkita, kuten pitäisikö kahdesta tasavallasta tehdä riippumattomuus siitä, pitäisikö Kiovaan perustaa Venäjä-mielinen hallitus ja saattaako ne Venäjän hallintaan, kuten Venäjä onnistui Kazakstanissa. Mahdollisuudet ovat rajattomat.
Scholz saattaa yrittää saada Venäjän ja Saksan yhdistävän kaasuputken Nord Stream 2:n käyttöön.
Saksan, jonka energiantarpeestaan ​​60 % on Venäjä, tulee muistaa, että se voi päätyä harhaoppiseksi G7-ryhmässä ja toimia Venäjän hyväksi.
Kaaoksen keskellä Nagatachossa kerrottiin, että Venäjä voisi käynnistää sotilaallisen hyökkäyksen 16. maaliskuuta.
Aamulla 14. huhtikuuta Kishida piti kansallisen turvallisuusneuvoston (NSC) kokouksen, mutta hän ei ilmoittanut politiikkaansa Ukrainan suhteen.
Eikö herra Kishida ole alkanut mennä harhaan herra Bidenin kanssa?
Eikö Yhdysvaltojen suuri strategia ole nyt kehittymässä mitä epäsuotuisimpaan suuntaan, kaukana alkuperäisestä tavoitteestaan ​​keskittää voimansa Kiinaan, suurin uhka?
Zbigniew Brzezinski, joka toimi presidentin avustajana kansallisissa turvallisuusasioissa Carterin hallinnossa, varoitti kerran, että KiinaVenäjän ei pitäisi antaa muodostaa suurta koalitiota, ja Kiinan ja Venäjän välinen suuri liittouma olisi suurin uhka Yhdysvalloille.
Presidentti Biden ryömi pois Afganistanista viime vuoden elokuun lopussa.
Siitä huolimatta hänen strateginen aikomuksensa vetäytyä Lähi-idästä ja keskittyä Kiinaan hyväksyttiin oikeaksi.
Mutta nyt, sen sijaan, että Yhdysvallat keskittyisi Kiinaan, se on lähentänyt Kiinaa ja Venäjää.
Jos tarkastellaan Pekingin olympialaisten yhteydessä pidetyn Kiinan ja Venäjän huippukokouksen jälkeistä yhteistä julkilausumaa, heidän suuren koalitiolinjansa on selvä.
Kiina ja Venäjä väittivät olevansa todellisia demokratioita ja mainostivat YK-keskeisyyttään.
He uskovat voivansa voittaa, jos he osallistuvat heikompiin maihin ja enemmän niitä.
Venäjä tuki “yhden Kiinan politiikkaa” ja julisti, että “Taiwan on osa Kiinaa” ja “Venäjä ei salli Taiwanin itsenäisyyttä”.
Hän vastusti Yhdysvaltain ja Japanin johtamaa Intian ja Tyynenmeren strategiaa “suljetun korttelin rakentamisena” ja vastusti kiivaasti “AUKUSia”.
Venäjä imarteli, että presidentti Xi Jinpingin “yhteisen kohtalon yhteisön” toteutuminen oli tärkeää ja syytti Japanin tritioidun veden vapauttamista valtamereen.
Hän lisäsi, että nämä kaksi maata ovat “tiiviin liitto sitten kylmän sodan”, hän sanoi.
“Ei sotilaallinen liitto ole tuskin pelastus”, viranomainen sanoi.
Paras juomari politiikassa
Tadae Takubo, Japan Institute for National Fundamentals -instituutin varapuheenjohtaja ja johtava tutkija Nixonissa, huomautti.
“Nyt on aika ottaa käyttöön käänteinen Nixon-strategia”, hän sanoi. Kun Neuvostoliitto oli intensiivinen, Nixon erotti Kiinan Neuvostoliitosta ja johti Neuvostoliiton romahtamiseen. Nyt kun Kiinasta on tullut jättiläinen, meidän on keskitettävä viisautemme Venäjän vetämiseen pois Kiinasta. Se oli entisen pääministerin Aben ja entisen presidentin Trumpin tavoite.”
Heidän yrityksensä ovat jääneet sivuun, mutta voidaan sanoa, että heidän visioimansa mahtava strategia oli oikea.
Mitä pääministeri Kishida kuitenkin tekee Ukrainan kriisille?
Kishida toimi ulkoministerinä neljä vuotta ja seitsemän kuukautta pääministeri Shinzo Aben johdolla.
Yhtenä poliittisen maailman parhaista juomareista Kishidalla on täytynyt olla monta tilaisuutta juoda Venäjän ulkoministeri Lavrovin kanssa.
Miksei hän voi käyttää tätä henkilökohtaista verkostoa?
Kirjassaan Mr. Kishida kirjoittaa: “Ei ole parempaa diplomatian ja puolustuksen asiantuntijaa kuin minä.
Sama koskee ulkoministeri Yoshimasa Hayashia, jonka sanotaan olevan loistava mies. Joten miksi hän ei käytä loistavaa mieltään Venäjän diplomatiaan?
Ulkoministeriön johtajat valittavat, ettei heillä ole kontakteja Japaniin.
Mutta jos Japani ei yritä ratkaista kriisiä, se ei voi millään tavalla pyytää Yhdysvaltoja ja Euroopan maita auttamaan, kun vastaava kriisi iskee Taiwaniin, Senkakuihin tai Okinawaan.
Oletetaan, että Japani ei toiminut Ukrainan kriisin aikana, mikä uhkaa Euroopan elinehtoa. Siinä tapauksessa on epätodennäköistä, että kansainvälinen yhteisö vastaa avunpyyntöön, sillä Taiwanin kriisi on Japanille odottamaton tilanne.
Ukraina luopui kaikista ydinaseistaan ​​ja luovutti ne Kuchialle luottaen kaikkien YK:n neuvoston pysyvien jäsenten lupaukseen, että he eivät hyökkää Ukrainaan.
Mutta nyt mikään maa ei ole halukas puuttumaan sotilaallisesti auttamaan Ukrainaa.
Joten ukrainalaiset ovat kirjaimellisesti epätoivoisia taistelemaan yksin.
Japani sitä vastoin ei ole tarkistanut perustuslakiaan. SDF ei ole edes “kansallinen armeija. Onko Japanin kansalla tahtoa taistella?
Mr. Kishida kannattaa vain kolmea ei-ydinperiaatetta ja ydinvoimien vähentämistä.
On merkkejä siitä, että Yhdysvallat alkaa epäillä herra Kishidaa hänen epärealisminsa vuoksi.
Elleivät herra Kishida ja herra Hayashi tule oikeiksi todellisuuden kanssa, he eivät suojele Japania, Taiwanista puhumattakaan.