Seuraavassa on luku, joka oli eilen aamulla kymmenen eniten haetun joukossa.

Japanissa hän kannattaa ydinvoiman purkamista, kun taas Etelä-Koreassa hän ylistää ydinvoimaa. Eikö tämä olekin kaksinaismoralismin ruumiillistuma?

17. huhtikuuta 2018

Seuraava on luku, jonka lähetin sairaalahuoneestani, kun olin seitsemän kuukautta sairaalahoidossa vakavan sairauden takia, jonka aikana minulle kerrottiin, että minulla oli 25 prosentin mahdollisuus selvitä hengissä.

Alkuperäisessä oli kirjoitettu silloinen taiteilijanimeni. Kuitenkin tätä kirjailijanimeä, johon minulla oli syvä tunneside, käytti rikollinen, jonka DNA oli täynnä ”käsittämätöntä pahuutta” ja ”uskottavia valheita”. Tämä henkilö loi blogin käyttäen nimimerkkiä, jossa kirjoitusnimeni osien väliin oli lisätty ”+”.

Lisäksi kirjoitusnimeäni jäljitettiin muun muassa Shigan prefektuurin Ogoton turkkilaistyylisissä kylpylöissä ja Gotandan aikuisviihdeliikkeissä.

Olin täynnä kiehuvaa vihaa, mutta päätin, että nyt riittää, ja vaihdoin kirjoitusnimeni toiseen: Nara Haruo.

Nyt käytän oikeaa nimeäni, kuten näet virallisen verkkosivustoni englanninkielisestä versiosta.

Kohdassa, jossa alun perin käytin ensimmäistä kirjailijanimeäni, kirjoitan nyt yksinkertaisesti ”minä”.

Tuohon aikaan yrityksessäni oli muutamia työntekijöitä, jotka tunsivat tietokoneen käytön ja internetin. He pyysivät toistuvasti tutkimuksia ja korjauksia Twitteristä, Facebookista ja Googlesta.

Kun olin kotiutunut sairaalasta, pyysin asianajajaa, jota olin konsultoinut, toimittamaan virallisen oikaisupyynnön yhdelle edellä mainituista yrityksistä.

Mutta kaikki jätettiin huomiotta.

Tämän seurauksena en voinut enää sietää jatkuvia rikollisia tekoja, jotka liittyivät hakujen häirintään ja pääsyanalytiikan peukalointiin, ja päätin nostaa rikossyytteen näitä kolmea yritystä ja rikollista – yhteensä neljää osapuolta – vastaan.

Voittaakseni tällaisen kanteen minun olisi kuitenkin palkattava erittäin korkean profiilin asianajotoimisto.

Tämän kustannukset olisivat todennäköisesti yli 10 miljoonaa jeniä.

Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin kokeilla joukkorahoitusta.

Niinpä tilasin tuotantoyhtiöltä virallisen verkkosivuston.

Joukkorahoitus jäi minun vastuulleni.

Loppujen lopuksi en saanut joukkorahoitusvälilehteä valmiiksi, ja yritys jäi kesken.

Kesäkuun 1. päivästä 2011 lähtien tämä palsta on ollut käsittämättömän rikollisen toiminnan kohteena Googlen hakusivuilla.

Rikollinen on luonut reilusti yli sata erilaista nimimerkkiä eri alustoille näiden hyökkäysten toteuttamiseksi.

He loivat blogeja, jotka olivat täynnä sietämätöntä kunnianloukkausta ja ilkeää panettelua, ja liittivät ”Sivilisaation levysoitin” -blogini niihin ilman lupaa pyrkiessään manipuloimaan hakutuloksia – taktiikka, joka tunnetaan nimellä ”negatiivinen hakukoneoptimointi” ja joka on rikos sinänsä.

Eräässä vaiheessa tällä palstalla oli yli 20 miljoonaa hakuosumaa, ja tulokset ulottuivat sivulta 1 yli sivulle 70 eri kielillä.

Suosituimmat luvut ilmestyivät paitsi japaniksi myös monilla kielillä, ja ne oli lajiteltu sisällön suosion mukaan.

Sitten eräänä päivänä hakuosumien määrä putosi yhtäkkiä alle yhteen prosenttiin, ja hakutulosten kymmenen ensimmäistä sivua täyttyivät tämän rikollisen luomista panettelevista ja ilkeistä blogeista.

Kun minut oli vapautettu tehtävistäni, asianajaja, jota konsultoin, totesi heti, että kyseessä oli selvästi rikos – liiketoiminnan estäminen, kunnianloukkaus ja väärät syytökset.

Kustannussyistä hän vain laati minulle rikosilmoituksen ja neuvoi minua toimittamaan sen itse poliisille ja nostamaan itse rikossyytteen.

Hän sanoi: ”Voit tehdä tämän vaikka itse”.

Paikallisen poliisiaseman apulaispäällikkö valitti internetiin perehtyneen henkilökunnan ja jopa tietokoneiden puutetta.

Onneksi paikalla oli nuori, internetiin ja tietokoneisiin perehtynyt etsivä, ja hänen ansiostaan virallinen tutkinta alkoi.

Tuolloin rikollinen oli juuri pidätetty suuren summan kavaltamisesta tietystä pankista, ja hän oli joko juuri joutumassa vankilaan tai oli jo vankilassa. Uskon, että todistus otettiin vankilassa tai vastaavassa tilassa. Henkilö myönsi kaikki tekonsa.

Kesti lähes kolme vuotta siitä, kun jätin valituksen, ennen kuin tapaus lopulta päätyi Osakan piirisyyttäjänvirastoon. Kuten aiemmin totesin, he eivät nostaneet syytettä.

Tuolloin kaduin todella sitä, että olin elänyt nimettömänä.

Seuraavassa on luku, jonka kirjoitin sairaalahuoneestani:

Aiemmin katselin uutisia TV Asahista…

20. kesäkuuta 2011, 18:53:57 (Kunnianosoitukset jätetty pois tekstistä)

20. päivänä Masayoshi Son totesi pääpuheessaan Soulin Lotte-hotellissa pidetyssä ”Global Green Growth Summit” -huippukokouksessa: ”Japani on rikollinen kansakunta”.

Tämä Etelä-Koreassa – maassa, joka Fukushiman jälkeenkin on päättänyt jatkaa sekä kotimaista ydinpolitiikkaansa että ydinvoiman vientiä.

Tuona hetkenä tunsin saman musertavan narratiivin, joka peitti Japanin välittömästi sodan jälkeen.

”Japanin kansalle: Naoki Komuro.

Masayoshi Son, sinun pitäisi lukea tämä kirja välittömästi.

Samaan aikaan jokainen pääministeri, joka on niin helposti tällaisen retoriikan vaikutuksen alainen, olisi viipymättä erotettava virastaan.

Aikaa ei ole säästöön. Nämä ihmiset ovat epäilemättä Japanin historian suurimpia pettureita.

Seuraava on edellisessä luvussa esitellyn kirjan ”Petturi-byrokraatit” sivulta 202:

Ydinvoiman vastaiset ryhmät, korealaiset yhtiöt ja SoftBank.

Jos maanjäristyksen ja tsunamin aiheuttamat vahingot olivat ”ennennäkemättömät”, niin ennennäkemättömän suuri oli myös korjaustalousarvio. Sekä julkinen että yksityinen sektori osallistui jälleenrakennushankkeisiin, ja lisäksi perustettiin ”uusiutuvan energian säätiö”. Säätiön verkkosivuston mukaan sen tavoitteena oli luoda yhteiskunta, joka siirtyy kohti uusiutuvaa energiaa – mutta millainen organisaatio se oikeastaan on? Verkkosivuston hallituksen jäsenluettelosta löytyvät SoftBank-konsernin Masayoshi Sonin ja muusikko Ryuichi Sakamoton nimet. Maanjäristyksen jälkeen Soulissa pidetyssä Global Green Growth Summit -huippukokouksessa Masayoshi Sonista, joka julisti, että ”Japanista on tullut rikollinen kansakunta”, tuli tämän säätiön edustaja, ja Ryuichi Sakamoto, joka kuuluisasti sanoi ”Se on vain sähköä” ydinvoiman vastaisessa mielenosoituksessa, kuului myös säätiön hallitukseen.

Puheenjohtaja/perustaja: Masayoshi Son, SoftBank Corp:n toimitusjohtaja.

Neuvoston jäsen: Ryuichi Sakamoto, More Trees -järjestön edustaja (Renewable Energy Foundationin verkkosivuilta).

On yleisesti tiedossa, että Ryuichi Sakamoto oli mukana ydinvoiman vastaisissa liikkeissä. Sakamoton nimittäneen Sonin sanottiin olevan myös vahvasti vakuuttunut ydinvoiman purkamisesta. Hänen kommenttinsa Japanista ”rikollisvaltiona” johtui todennäköisesti tästä vakaumuksesta. Mutta perustuiko Sonin ydinvoiman vastainen asenne todella pelkkään vakaumukseen? Samalla kun hän kutsui Japania rikolliseksi kansakunnaksi, hän kehui Etelä-Korean ydinvoimaloita turvallisiksi. Samassa Soulissa pidetyssä huippukokouksessa Son pyysi anteeksi Japanin ydinonnettomuutta, joka aiheutti ongelmia naapurimaille, ja esitti surullisen kuuluisan huomautuksensa. Korean-vierailun aikana Son teki myös kohteliaisuusvierailun presidentti Lee Myung-bakin luona. Tässä tapaamisessa Sonin kerrottiin sanoneen: ”Ydintuhoaseiden poistaminen on Japanin asia. Etelä-Korean ydinvoimaa arvioidaan erittäin korkealle.” Japanissa hän kannattaa ydinvoiman purkamista, mutta Etelä-Koreassa hän ylistää ydinvoimaa. Eikö tämä ole kaksinaismoralismin määritelmä?

(FLASH-lehdestä, 4. elokuuta 2011)

Jatkuu

Tuolloin Japanin sähkön syöttötariffi, jota pidettiin poikkeuksellisen anteliaana jopa maailman mittapuulla, edisti korealaisiin sidoksissa olevien yritysten tuloa aurinkoenergialiiketoimintaan.

17. huhtikuuta 2018, 17:11:23 | Päiväkirja

Seuraava on jatkoa edelliselle luvulle:

Näiden Masayoshi Sonin näennäisesti ristiriitaisten huomautusten takana on ovela liiketoimintastrategia. Kazuki Fujisawa, finanssikauppias, jolla on verkossa paljon faneja energiapoliittisten keskustelujensa vuoksi, huomautti samassa artikkelissa: ”SoftBank on alkanut siirtää energiaintensiivisiä datapalvelimiaan Koreaan, ja tämä paljastaa Sonin todellisen aikomuksen. Kun ydinvoima lopetetaan, sähkön hinta nousee Japanissa merkittävästi. Son lobbasi pääministeri Kania ajamaan eteenpäin lakiehdotusta aurinkosähkön täydellisestä takaisinostosta, mikä nostaa sähkökustannuksia entisestään. Samaan aikaan Son siirtää tuotantolaitoksiaan Koreaan, jossa sähkö on halvempaa. Hän ostaa sähköä halvalla Koreasta ja kerää tukia uusiutuvalle energialle Japanissa. Se on erittäin fiksu strategia.”

Aurinkoenergialiiketoiminta ja korealaiset yritykset

Käynnistäessään aurinkoenergialiiketoimintaansa SoftBank osti suuren määrän aurinkopaneeleita Koreasta. Hanwha SolarOne, joka harjoittaa aurinkokennoliiketoimintaa Hanwha-konsernille – joka on yksi Etelä-Korean suurista monialayrityksistä – ilmoitti 3. päivänä, että SoftBankin uusiutuvan energian haara SB Energy oli valinnut sen aurinkokennomoduulien toimittajaksi. SB Energy suunnitteli rakentavansa kaksi aurinkovoimalaa Tokushiman prefektuuriin ja toimittavansa yhteensä 5 600 kilowatin aurinkopaneelit. Voimalat, joiden kummankin kapasiteetti on 2 800 kilowattia, oli tarkoitus rakentaa heinäkuuhun mennessä Tokushiman lentokentän läheisyyteen ja Komatsushiman sataman Akaishin alueelle. Jos tarkoituksena on katastrofivalmius, laitteet olisi pitänyt ostaa kotimaisilta yrityksiltä. Jos näiden elintärkeiden elvytyshankkeiden urakoitsijat ovat korealaisia yrityksiä, Japanin kotimarkkinoiden saama hyöty vähenee huomattavasti. SoftBankin aurinkovoimahankkeiden lisäksi myös koko uusiutuvan energian edistäminen hyödytti lopulta korealaisiin sidoksissa olevia yrityksiä. Japanin poikkeuksellisen avokätinen sähkön syöttötariffi, jonka sanottiin olevan tuolloin maailman korkeimpia, rohkaisi korealaisia yrityksiä tulemaan aggressiivisesti aurinkoenergiamarkkinoille. Kuten lukijat ehkä muistavat, ennustin tuolloin, että Masayoshi Son ei koskaan ostaisi aurinkopaneeleita japanilaisilta yrityksiltä, vaan valitsisi kiinalaisia tai korealaisia tuotteita. Kuten kävi ilmi, ennustukseni piti jälleen kerran 100-prosenttisesti paikkansa.

(Jatkuu.)

Kansallisten vaikeuksien aikana demokraattisen puolueen hallinto ja SoftBank antoivat liiketoimintamahdollisuuden korealaisille yrityksille. Mitä he oikein ajattelivat?

17. huhtikuuta 2018, 17:28:27 | Päiväkirja

Seuraava on jatkoa edelliselle luvulle.

Korealainen uusiutuvan energian yritys harkitsi tiettävästi mega-aurinkovoimalan rakentamista Wakayaman prefektuurin eteläosaan. Huhtikuun 11. päivänä edustajat kävivät tarkastamassa Tanaben kaupungin vuoristoalueilla sijaitsevia käyttämättömiä riisipeltoja. ”Jos olosuhteet ovat suotuisat, haluaisimme edetä vielä tämän tilivuoden aikana”, sanoi edustaja, mikä osoittaa vahvaa halukkuutta toteuttaa hanke Kinanin alueella.

Megasolarilla tarkoitetaan suuren mittakaavan aurinkoenergian tuotantolaitosta, joka tuottaa yli 1 megawatin (1 000 kilowatin) sähköä. Heinäkuusta 2012 lähtien Japanin hallitus alkoi ottaa käyttöön järjestelmää, jossa sähköyhtiöitä vaaditaan ostamaan uusiutuvista lähteistä, kuten aurinko- ja tuulivoimasta, tuotettua sähköä.

(Lähde: Kii Minpo, 12. lokakuuta 2012)

Korea Electric Power Corporationille, jonka kotimaisen sähkönmyynnin kasvu oli pysähtynyt, tämä olisi ensimmäinen ulkomailla sijaitseva aurinkovoimala. Kaikki tuotettu sähkö oli tarkoitus myydä Hokkaido Electric Power Companylle. Chitosen aurinkovoimalaitoksen rakentamisesta vastaava johtaja Kang Seok-han kommentoi: ”Tämä hanke toimii koetinkivenä aurinkoenergialiiketoimintamme laajentamiselle ulkomaille. Tavoitteenamme on ottaa käyttöön Japanin kehittynyt teknologia ja hyödyntää sitä.”

(Lähde: NHK News, 4. heinäkuuta 2012)

Järjestelmän keskeinen piirre on, että sähköyhtiöt ovat velvollisia ostamaan sähköntuottajien tuottamaa sähköä, ja siihen liittyvät kustannukset siirretään kuluttajien maksettavaksi heidän sähkölaskuissaan. Toisin sanoen kansalaiset maksavat lopulta – epäsuorasti mutta väistämättä – näiden sähköntuottajien tuottamasta sähköstä.

Tämä järjestelmä suosii ylivoimaisesti sähköntuottajia. Tämän seurauksena aurinkovoimahankkeisiin osallistuneet korealaisiin sidoksissa olevat yritykset alkoivat saada maksuja Japanin kansalaisilta ilman, että suurin osa kansalaisista tiesi siitä. Vaikka ostohintoja on tarkistettu alaspäin, järjestelmä on edelleen voimassa:

Verovuosi 2012: kWh:lta yli 10KW:n osalta 40 jeniä + vero, ostoaika 20 vuotta.

Verovuosi 2013: 36 jeniä + vero

Verovuosi 2014: 32 jeniä + vero

Verovuosi 2015: 29 jeniä + vero

Verovuosi 2016: 29 jeniä + vero

(Alle 10 KW:n laitosten osalta katso asiaa koskevat julkaisut.)

(Lähde: ”Nattoku! Uusiutuva energia”, Luonnonvara- ja energiavirasto, talous-, kauppa- ja teollisuusministeriö).

Infrastruktuuriin, kuten sähköön, liittyvien hankkeiden ei pitäisi ainoastaan täyttää julkisia tarpeita, vaan niitä pitäisi tarkastella myös kansallisen omaisuuden näkökulmasta – näin ollen niiden hyödyt olisi mieluiten pidettävä kotimaassa. Periaatteessa osallistuminen tällaisiin hankkeisiin olisi rajoitettava kotimaisiin yrityksiin. Silti demokraattisen puolueen hallinto ja SoftBank myönsivät kansallisen vaikeuden aikana korealaisille yrityksille kultaisen tilaisuuden. Mitä ihmettä he oikein ajattelivat? Tulevien sukupolvien vuoksi meidän on tutkittava perusteellisesti heidän toimintansa, dokumentoitava tosiasiat ja varmistettava, että muistamme.

(Jatkuu.)

Demokraattisen puolueen silloisen hallinnon, Masayoshi Sonin ja valtavirran tiedotusvälineiden, kuten Asahi Shimbunin ja NHK:n, silkka epäpätevyys ja typeryys –

17. huhtikuuta 2018

Tämä jatkaa edellistä lukua.

Etelä-Korea kosiskelee sähköpulasta kärsiviä japanilaisia yrityksiä

Vuoden 2011 maanjäristyksen jälkeen Japani alkoi kärsiä kroonisesta sähköpulasta, ja sähkökustannukset kohosivat. Sähkökriisistä tuli jälleen uusi isku japanilaisille yrityksille, jotka jo kärsivät demokraattisen puolueen hallinnon aikana pitkittyneestä taantumasta. Monille yrityksille tilanne oli kriittinen – jotkut saattoivat kutsua sitä kohtalokkaaksi iskuksi.

Olosuhteet huomioon ottaen mahdollisuuksien etsiminen ulkomailta oli joillekin yritysjohtajille ainoa looginen vaihtoehto. Tämä pako merkitsi kuitenkin myös supistuvia kotimarkkinoita ja lisää epävakautta Japanin työllisyydessä ja toimeentulossa. Tässä ympäristössä Etelä-Korea näki Japanin sähkökriisissä mahdollisuuden ja käynnisti aggressiivisen kampanjan japanilaisten yritysten houkuttelemiseksi.

”Meillä ei ole ollut muuta vaihtoehtoa kuin siirtää toimintoja ulkomaille. Tällaisen muutoksen maanjäristys sai aikaan. Meidän on vältettävä skenaariota, jossa emme voi valmistaa mitään, koska meillä ei ole sähköä. Se olisi yrityksille elämän tai kuoleman kysymys.”

-Masamichi Okada, JX Nippon Mining & Metalsin toimitusjohtaja

Etelä-Korea otti kohteekseen vaikeuksissa olevat japanilaiset yritykset ja edisti voimakkaasti kannustimia. Viime viikolla japanilainen yritysvaltuuskunta saapui Gunsanin asemalle, joka sijaitsee kaksi tuntia Soulista etelään. Etelä-Korea oli perustanut laajan Saemangeum-nimisen kunnostetun maa-alueen ja nimennyt sen erityiseksi talousvyöhykkeeksi. Houkutellakseen japanilaisia yrityksiä he tarjosivat anteliaita kannustimia, kuten viiden vuoden vapautuksia yritys- ja tulliveroista.

”Sähkön hinta on valtava huolenaihe yrityksille. Jos lähdemme ulkomaille, Etelä-Korea on ykkösehdokkaamme.”

-Chiken Kanzan, Ajinomoto Korea.

”Alun perin aluetta suunniteltiin käytettävän maanviljelyyn, mutta se muutettiin vapaaksi talousvyöhykkeeksi. Ponnistelujen laajuus on vaikuttava.”

-Koji Iwatsuki, Tokio Marine & Nichido Fire Insurance.

”Sähköpula ei ole ongelma Etelä-Koreassa. Lisäksi tämä alue on vain 600 kilometrin päässä Kiinan Shandongin niemimaasta, joten se on edullinen Kiinan kanssa käytävän kaupan kannalta.”

-Lee Myung-ro, Saemangeum Gunsan Free Economic Zone Authorityn johtaja

(Lähde: TBS News, 20.7.2011)

Korealaisiin sidoksissa olevat yritykset tulivat Japanin aurinkoenergiamarkkinoille, ja sähköpulasta kärsiviä japanilaisia yrityksiä houkuteltiin aktiivisesti Etelä-Koreaan. Samaan aikaan japanilaiset joutuivat ostamaan kallista sähköä korealaisilta sähköntoimittajilta ja näkivät kotimaisten työllistymismahdollisuuksien vähenevän yritysten siirtyessä ulkomaille.

(Jatkuu.)

En varmasti ole ainoa, joka tuntee syvää, sisäistä vihaa luettuaan tämän luvun. Ellemme korota ääntämme, kuten Nobunaga itse olisi aikoinaan saattanut tehdä, ja pyyhkäise pois silloisen demokraattisen puolueen hallinnon, Masayoshi Sonin ja Asahi Shimbunin ja NHK:n kaltaisten tiedotusvälineiden kaltaisia henkilöitä, Japani ei selviä.