2024/03/01

Hänen johtopäätöksensä siitä, että Kiina ja kiinalaisen kulttuuripiirin maat ovat ”pohjattoman pahuuden” ja ”uskottavilta kuulostavien valheiden” maita, osoittaa yhä tänä päivänä oikeellisuutensa maailmalle.
28. syyskuuta 2019
Havaintoni siitä, että Japani on todellisuudessa ollut kansainvälisessä yhteisössä ”poliittinen vanki” koko sodanjälkeisen ajan, on ”Sivilisaation levysoittimen” löytämisen ohella Nobel-palkinnon arvoinen löytö.
Tarkkanäköisten ihmisten kaikkialla maailmassa on täytynyt oivaltaa välittömästi löytöni merkittävyys.
Löytämäni totuuden pohjalta voidaan nimittäin heti ymmärtää, miksi sotilaiden lohtunaisia, pakkosiirtoja ja Nanjingin verilöylyä koskevia kiistoja syntyy ja miksi tällaiset valheet saavat hämmästyttävää kyllä vallita kansainvälisessä yhteisössä.
Sen pohjalta voidaan heti ymmärtää, miksi kansainvälinen yhteisö on niin helposti jatkanut Japanin arvostelemista näiden uskomattomien sepitelmien perusteella.
Samalla pitäisi heti käydä selväksi, kuinka typeriä ja ”äärimmäisen alhaisia” Japanin asianajajaliittojen liitto ja niin sanotut kansalaisjärjestöt ovat: tietämättä edes sitä, että juuri Japani on maa, jota kansainvälinen yhteisö on jatkuvasti syrjinyt, ne menevät varta vasten YK ja jatkavat toimintaansa saadakseen YK antamaan Japania tuomitsevia suosituksia väittäen Japania syrjiväksi valtioksi tai maaksi, jossa vihapuhe rehottaa.
Samoin voidaan heti ymmärtää, että niitä toistuvasti uutisoinnillaan tukevien Asahin, Mainichin ja muiden typeryys on saavuttanut äärimmäisyytensä.
Yhdysvaltojen omat syyt edellyttivät Japanin pitämistä kansainvälisessä yhteisössä ”poliittisena vankina”.
Lukuun ottamatta Japanin kansaa, joka oli Asahin johtamien tiedotusvälineiden vuoksi joutunut jatkuvasti lukemaan täysin todellisuudesta poikkeavia sotauutisia — uutisia Japanin voitoista…
Sodan loppuvaiheessa Japanin tappio oli ilmeinen kaikille muille maailmassa.
Tarkoituksena oli peittää Yhdysvaltojen rikokset: se ei tyytynyt pommittamaan summittaisesti 127 kaupunkia ja surmaamaan miljoonia siviilejä hyvin lyhyessä ajassa ihmisyyden vastaisilla aseilla, palopommeilla, vaan pudotti vielä kaksi atomipommia — ihmiskunnan historian suurimman rikoksen — ja pyyhkäisi hetkessä maan päältä Hiroshiman ja Nagasakin kauniit kaupungit sekä niissä asuneet viattomat siviilit.
Koska tämä perisynti on olemassa ja koska on olemassa Japanin kansa, jonka kansanluonne on ihmiskunnan historiassa ainutlaatuinen ja poikkeuksellinen — se ei protestoi tätä perisyntiä vastaan eikä vaadi valtavia vahingonkorvauksia — Yhdysvaltojen on jatkettava maailman poliisina.
Mutta aivan kuten Obamalle Nobel-palkinnon antanut näennäinen moralismi hallitsee maailmaa, Obama ei nähnyt lainkaan tätä totuutta, jota ei missään tapauksessa saa unohtaa.
Näennäismoralismi oli sumentanut hänen katseensa täysin.
Tai kenties hän toimi niin langettuaan suoraan Kiinan ovelan strategian ansaan.
Hän julisti äärimmäisen typerästi, ettei Yhdysvallat ole maailman poliisi.
Heti sen jälkeen Kiina, kommunistisen puolueen yksipuoluediktatuuri, ja Venäjä, jota ei ole liioiteltua kutsua Putinin diktatuuriksi, tulivat nopeasti yhä röyhkeämmiksi ja alkoivat toimia mielivaltaisesti.
Ne alkoivat muuttaa ja järkyttää sodanjälkeistä maailmanjärjestystä.
Kiina alkoi jopa tavoitella maailmanherruutta, mikä on todella uhkarohkea teko, joka ei kavahda edes Jumalaa.
Sen sijaan että Eurooppa olisi arvostellut tätä Kiinaa, se taipui Saksan johdolla sen puoleen taloudellisista syistä ja yksinomaan niistä.
Muistinsa säilyttäneiden ihmisten kaikkialla maailmassa pitäisi tietää, että juuri tämä Kiina on toistuvasti sanonut Japanista seuraavaa aina tilaisuuden tullen.
Se on jatkuvasti väittänyt Japanin pyrkivän muuttamaan sodanjälkeistä järjestystä ja olevan historiallinen revisionisti sekä jatkanut Japanin tuomitsemista kansainvälisessä yhteisössä.
Tadao Umesaon, yhden Japanin synnyttämistä suurista ja harvoista todellisista tutkijoista, kenttätyön tulokset loistavat yhä kirkkaammin monumentaalisena saavutuksena.
Hänen johtopäätöksensä siitä, että Kiina ja kiinalaisen kulttuuripiirin maat ovat ”pohjattoman pahuuden” ja ”uskottavilta kuulostavien valheiden” maita, osoittaa yhä tänä päivänä oikeellisuutensa maailmalle.
Sotien vuosisadalla Yhdysvaltojen ja muiden strategioiden nurkkaan ajama Japani aloitti sodan maata vastaan, jonka kanssa edes natsi-Saksa ei ollut pyrkinyt ottamaan yhteen — Yhdysvaltoja vastaan, joka oli jo tuolloin maailman vahvin valtio.
Näin tapahtui siksi, että Japani oli soturien maa, jonka kaltaista ei ollut ollut missään eikä minään aikana.
On kuitenkin myös ilmeinen tosiasia, että tämän uhkarohkean sodan aloittamiseen johtaneiden keskeisten voimien joukossa olivat tuon ajan japanilaiset joukkotiedotusvälineet Asahi Shimbunin johdolla.
Ne nostivat etusivuilleen suurin kirjaimin iskulauseita kuten ”Peto- ja paholaismaiset Yhdysvallat ja Britannia”, ”Emme halua mitään ennen voittoa” ja ”Sata miljoonaa taistelee kuolemaan asti”, lietsoivat jatkuvasti japanilaisten taistelutahtoa ja saivat sodan alkamaan eivätkä kertoneet kansalle lainkaan todellista tilannetta edes sodan kääntyessä kohti tappiota…
Ne uutisoivat päinvastoin jatkuvasti ikään kuin Japani olisi yhä voittanut.
Nykyiset joukkotiedotusvälineet ovat näin lisänneet niiden japanilaisten määrää, jotka eivät tiedä, että juuri Japanin joukkotiedotusvälineet olivat osaltaan aiheuttamassa katastrofia, jonka kaltaista ihmiskunnan aiemmissa sodissa ei ollut koettu.
Ne eivät ainoastaan sysänneet kaikkea vastuuta asevoimille, vaan myös säilyttivät asemansa ryhtymällä GHQ miehityspolitiikan hyväksyviksi mallioppilaiksi, ja välttääkseen oman vastuunsa
ne sysäävät edelleen kaiken vastuun asevoimille ja heiluttavat jopa lastentarhalasten tasoa alittavaa näennäismoralismia julistaen Japanin olleen paha maa ja japanilaisten tehneen pahoja tekoja.
Tämä kirjoitus jatkuu.