2024/03/15

Seuraava on teksti, jonka kirjoitin sairaalahuoneessa 7. elokuuta 2011.
Tänä aamuna, kun torkuin vuoteessa, tämä kappale soi mielessäni……2016-05-30
Seuraava on teksti, jonka kirjoitin sairaalahuoneessa ja julkaisin maailmalle 7. elokuuta 2011 ollessani kahdeksan kuukautta sairaalassa hengenvaarallisen sairauden vuoksi.
Elokuun 7. päivä on Tanabatan päivä, joka tulee Sendain asukkaille heti mieleen tämän päivämäärän kuullessaan.
Minua liikuttaa syvästi se, että kirjoitin tämän tekstin juuri sinä päivänä.
Eilen heräsin tavalliseen tapaani ennen viittä aamulla.
Herään hieman aikaisin siksi, että menen nukkumaan silloin, kun linnut nukahtavat, ja herään silloin, kun ne heräävät.
Kun nukuin vuoteessa ajatellen, että oli vielä hieman liian aikaista, mieleeni tuli John Lennonin ”Isolation”.
Kun mietin, mikä kappale soi, seuraavaksi kuulin ”Godin”.
Voi hyvänen aika, miten erinomainen kappale.
Minun on löydettävä paras tähän kappaleeseen sopiva valokuva.
Mutta silloin muistin, mitä Kurikinton oli sanonut eilen.
”Ne ovat niin hyviä valokuvia, että olisi sääli julkaista niitä ilmaiseksi.”
Ajattelin jälleen: ”Niin, se on aivan totta.”
Viime yönä menin nukkumaan katsottuani NHK BS Zhou Enlai -erikoisohjelman viimeisen jakson, ja tänään heräsin neljältä, vielä aikaisemmin kuin eilen.
Kun makasin vuoteessa ajatellen, että oli vielä hieman liian aikaista nousta, mieleeni tuli Arcade Firen ”Lenin”.
Se, että tällaisia asioita tapahtuu minun kaltaisissani aivoissa, ei ole näyttelemistä.
Kaikella on syynsä.
Hyvä on, noustaan ja katsotaan, mitä goossa on.
Ja koska niin monet ihmiset lukevat tekstejäni goossa, julkaisen kiitokseksi muutamia kauniita valokuviani.
Eilen kirjoitin Takaaki Yoshimotosta.
Yksinkertaisesti sanottuna, kuten lukijani, läheiset ystäväni ja ympärilläni olevat ihmiset hyvin tietävät, olen elänyt koko elämäni läpikotaisin ulkopuolisena.
Kuten olen jo monta kertaa kirjoittanut, ei ole liioiteltua sanoa, että olen kulkenut samaa tietä kuin Buddha ja Kristus. (Nauraa äänekkäästi.)
Toisin kuin niin sanotut kulttuurihenkilöt, valitsin ajatuksen jättiläisiksi eli ”tämän matkan kumppaneiksi” Bob Dylanin ja John Lennonin (tietenkin).
Olen käynyt Havaijilla 47 kertaa.
Minun olisi pitänyt kirjoittaa tästä saaresta kertomus, jonka vain minä olisin voinut kirjoittaa.
Jos olisin tehnyt niin, siitä olisi tähän mennessä luultavasti tullut valtava myyntimenestys. (Nauraa.)
Esimerkiksi Havaijin-matkani loppupuolella, kun olin yksin Waikikissa, katselin merta Waikikin rantaa reunustavalta jalkakäytävältä, kuuntelin John Lennonia iPodillani ja tunsin toistuvasti kuin silmäni surisivat, minulla oli jälleen Kierkegaardin sanoin ”merelle katsovat Fritjofin silmät”.
Siellä ajatukseni eivät suinkaan jääneet Takaaki Yoshimoton ajatusten tasosta, vaan ylittivät ne. (Nauraa äänekkäästi.)
Miksi näin oli, sen jätän toistaiseksi arvoitukseksi.
”God” (vuonna 2010 remasteroitu versio)